Miten hitossa voi olla mahollista, että tupakinpolton heittäminen ei ahista niinkää paljo, mitä laihutuskuurin alotus. Sitä minen ossaa nyt kummastikkaa alottaa. Minun mahassa asuva herkkutonttu yrittää liverrellä minulle, ettei kannata alakaa dieettiä, ku tupakin polton lopettamisesta oo ku kaks viikkoa. Ala vaan pullan syöntiin. Pulla maistuu hyvälle suussa, tupakki ei. Yhtäkkiä onki ajatus siitä, että ei tipu sokeria minulle ennää, on ahistavampi, ku se, etten saa ennää tupakkia öyhkyttää- tai saan, van en öyhkytä.  Huomiseen mennessä, koska huomenna on maanantai, on iskostettava ajatus siitä, kuinka helppoa ja yksinkertasta on laihuttaminen. Liiku enemmän ja mieti mitä syöt... pullaa. Neuvoja laihutukseen saa toki laittaa, mutten aio lukkea niitä. Jokkainen lihavanlainen ihminen ossaa laihuttaa ... teoriassa. Niin Teoriassa... teoriassa kommunismikin toimii. Lainatakseni Homer Simpsonia. Oispa kiva, jos joku huomenna tulisi tekemään minulle kiltteyttään laihuttavia terveellisiä ruokia, sanosi minulle, että nyt lähetään ulos lenkille. Ja sen pitäsi olla tarpeeksi tuntematon, etten ilikeä sille sannoa, että ennnpähän. Pittää olla vaakatasossa ja syyä... ja suunnitella sitä laihutusta... 

Eli huomisen suunnitelmana on: 

Herään aikasi, käyn aamuairoobisen lenkin koirien kanssa

Syön puuroa

Alan siivoammaan

Syön taas jottai... terveellistä

siivoan..

syön

oon 

syön

tuskastun.

Helppoa ja yksinkertaista, eikö totta.