Kauhea hinku mennä vauvasivuille lukemaan vahvistuksia, ku on kp se ja se ja poskeen on tullu finni. Ei oo pitkiin aikoihin finniä naamaan lätkässykkää.. niskassaki on. Googlettaminen yhtä koukuttavvaa ku naamakirjan pallopelit. Ihteäsä pittää kiusata herättelemällä toiveet ja rakentelemalla pilivilinnat, jotka kuitenki huomenna otetaan pois. Kuuluu vaan pufff ja taivas repeää. 

Joulun ei pitäny vaikuttaa ja niin se vaikutti. Minulle on tullu kiloja kaksi lissää, sikamaista. Sikamaista on myös se, että minun hanuri on kasvattanu juuret sohvaan. Tässä samalla oon tekemässä lähtöä lenkille. Mutta ku en taho. Ennää ei oo tekosyytä pakkasesta, että ei tarkene ja koirat jäätyy sohvaanki kiinni, niin mennä nyt ulos.  Se ei kuulkaas auta muu, ku mennä tepastelemaan.

Uusivuosi tullee ja en oo kehittäny vieläkää plan B:tä. Juteltu ollaan sijaisvanhemmuuesta, mutta se on jääny jutteluasteelle,, siitä ei olla tehty minkääsortin suunnitelmaa. Sovitaanko rakkaat samasta ongelmasta kärsivät, että tehhäänki ens vuojelle semmonen suunnitelma, että yritettään ottaa rennommin ko, asian tiimoilla ja yritettään ajatella, että on elämässä muutaki. Vaikka kaivetaan aivottomasti koirille labyrinttia takapihalle.