Minä oon ollu melekeen kuukauen iliman tupakkia. Oon jo hieman ollu iliman nikotiinipurkkaa. Tohtori rauhotteli, ettei tarvi niin kamalasti laihuttaa, ku kerran oot jo sen tupakin karistanu. Koita pyssyä samassa. Eli minun herkuttelutonttu sannoo, syöö pullaaa ja toorttuaaa... lääkäri lupasi. Eilen mietin, miksi ihmeessä mulla on kokoajan ihan järetön näläkä. Suunnittelin lenkille lähtöä, löysin itseni grillijonosta hakemassa hampurilaista. Sen syötyäni sipuliröyhtäyksiä suusta päästellessäni se valkeni minulle. Ei minulla mikkää näläkä oo. Ruoka vaan maistuu niin pirun paljo paremmalle, mitä ennen. Eli lihavan ihmisen painajainen. Minun mielestä ruoka on maistunu hyvälle sillonki ku tupakoin. Mitä nyt tapahtuu, ku se ruoka maistuuki satakertaa paremmalle? En ala kuuntelemmaan tuota tonttua, joka huutaa mulle,,, tai no kuiskii, että ei se haittaa, ku kuitenki vasta lopetit sen tupakin polton, ei vielä tarvi laihuttaa. Ei se niin mee, ku en minä oo tupakoiessakkaa ollu helppo laihuttaja. Viime kesällä tiputin 9 kg tuskalla ja työllä. Nyt siis koitan pyssyä ehki tässä samassa. 

Tänä aamuna mietiskelin, että millon se on alakanu tämä syömisen halu. siis millon se on kasvanu tämä syömisen himo. Tsädääm, se alako siitä ku heitin pois nikotiinipurkan. Eli tein kompromissin. Vielä ei uskallakkaa lopettaa nikotiinipurkkaa. mäykytettään sitä vielä. En minä ollukkaa superwoman, mutta ei minulla varmaan vielä tarvikkaa. 

Sain ennakkojoululahjaksi askelmittarin. Nyt se taskussa mittaa,että kävelen päivässä vähintään 10 000 askelta. Eilen hampurilaismorkkis ajo illalla kävelemmään, että sain sen 20 000 mittariin. Tännään on vielä 7000 askelta otettava. Äkkiä se loppuusa tullee... tulleehan? Mittäähän se ei muuta tuo löntystely tee, ku oon kauempana jääkaapista ja aivot saa happea.

Sulho korjasi rosreineriin uuet patterit. Minä aion illalla alottaa siinä renkkumisen...