Heräsin klo 4:35 ku koirat päätti alakaa oksentammaan ja Taapero ilmeisesti oli kiireinen kakkahommillaan, niin piti alentua nousemaan ja päästämään ne labyrinttiin sonnalle, kömmin takasi sänkyyn ja kokkeilin nukkua uuestaan, justiinsa ku sain silimät kiinni, heräsi isäntä ja alako huokailemmaan tarkotuksella liiotellun issoon ääneen. Nukahin silti, kunnes kuulu huuto: "meinaatko nukkua koko päivän, pihalla on kolattavvaa, pittää kolata ennenku kovettuu ja sitte... blaa blaa blaa" Aamu jatkui lumityön ihanuuella. Ei ei elekää luulko väärin, lumityöt on mukavaa aivotonta tavaran siirtämistä toiseen paikkaan. Se on rentouttavvaa, mutta jos se on aamun ensimmäinen askare ennenku on saanu silimäsä auki. Keittiöstä kuulu nakki pihalle ennenku tuli sana huomenta, jota minä ootan vieläki. Ikinä ei piä mennä komentammaan aamuärreätä ihmistä töihin pihalle, enneku on sanonu huomenta, tarjonnu kahvia ja hymmyilly varovasti. (Minun miestä on vasta reposteltu mahan kohalta, eikä hän sen vuoksi ite saa tehä lumihommia vielä kahteen päivään. Minun maalimassa se ei oo niin nuukaa, saatikka päivän päälle, millon voi alakaa tekemään normaaleja kotiponnistuksia, mutta ukon retale on sitte tarkka näissä. Muussa tappauksessa oisin vetäny peiton korville ja huutolaulanu maammelaulua, kunnes oisi piha itekseen kollautunu.)

Siellä minä pihalla jupisin ja tupisin kollaamisen yhteyessä ja jälleen kerran huomasin syyllistyväni sammaan, mikä minulla suunnattomasti ärsyttää muilla: tekemisien listaus. Hilijaa tupatin itelleni, kuinka paljo miiiiinä oon tehny ja kuinka vähä se on tehny. Siltiki tympäsee. 

Mulla myös tympäsee, minkälainen valittaja minusta on kuoriutunu. Seki tympäsee, että Tuomas Kyrö on keksiny mielensäpahoittajan, enkä minä. Minä oisin halunnu sen keksiä.

Illalla vaihtuu vuosi, aion ottaa uuenvuojen vastaan suu auki telekkarista tuijottaen silkkaa paskaa. 

Hyvää uutta vuotta kaikille!