Minä olen VIELÄ lapseton, koska minulla ei ole lapsia. Minulla hitusen ärsyttää somessa olevissa lapsettomuusryhmissä ihmiset, jotka itkee sitä, että on lapsettomia, koska eivät ole saaneet sitä kolmatta lasta. Kauhea kriisi päälle ja hoitoja vaatimaan. Suututaan lääkärille, joka sannoo, ettei ole lapseton, koska lapsia jo on. Jos ei saaha mitä halutaan, vejetään hernekeittopurkki nokkaan ja vaivutaan syvääkin syvempään masennukseen. Kyllä pitäsi ihmisillä oppia tyytymään tilanteeseen. Lapsia on jo kaksi, olkaa onnellisia niistä. Miksi, minä en käsitä miksi pitäsi kaikki haaveet käydä totteen? Ei näinkää saisi tietenkää sannoa, ku onhan se surullista, jos ei saakkaa kolomea lasta. Saa haluta, saa hakea apua ja pittääki, jos se niin vaatii, mutta siltikää minun mielestä ne ihmiset ei oo lapsettomia siitä päivästä lähtien, ku niille ensimmäinen vekara syntyy. Lapseton ihminen= 0 lasta. Niin se minun ajatusmaalimaan käypi.

Toisaalta voisi sannoa lapsettomallekki ihmiselle, että tyydy tilanteeseen ja opi elämään sen kanssa. Sitä tässä opetellaankin.