Käytiin miehen kanssa Venäjällä Kostamuksessa muka shoppailemassa. Mies osti halpaa bensaa ja minä ostin karkkia, keksiä ja parin euron kekerosberg lasit. 

Lähettiin Suomussalamen kautta ajelemmaan, saavuttiin raja-asemalle. Ensimmäinen ajatus, mikä tuli astuessani siihen lippuluukulle, että ihan niinku oisi tullu meijän tk:n hallintokäytävälle. Aivan jumalaton hajuveen katku koko huoneessa. Ei ollu vaan yksi hajuvesi, vaan se oli sekotus meleko monesta litkusta. Mutta voimakkain niistä oli myski. Minä vaan kysyn, miksi siinä hajuveessä pittää uija? Ainakaa hajualkeerialaisten ei kannata mennä siihen talloon. 

Tuli minun vuoro mennä näyttämään passia ja sitä pikkulappua, jossa oli alleviivattuna sana business, koska minulla on liikematka viisumi. Liekkö tuo nyt niin nuukaa oisi ollu, vaikka oisi kirjottanu siihen että tourist. Mutta kuitenki. Annoin passin, johon oli se viisumi liimattu. Siellä ei kannata hymyjä tuhlata. ne ei hymmyile takasi. 

Minulla on passissa nyt kaks eri kuvvaa itestäni. Toisessa oon täydellisen puliakan näkönen. Liian pitkä tukka, joka vielä likanen. Toinen oli sitte semmonen normi väsyny keski-ikänen akka joka kahtoo kameraan, niinku se oisi ite saanu turpiisa ja kuitenki joutunu ite pidätetyksi. Se nainen, joka niitä passeja tarkisti kahteli minua ja sitte kahto sitä passin kuvvaa, sitte kahto minua ja passin kuvvaa. Sitte kahto viisumia, passia, minua, viisumia, passia ja minua. Näpytteli konneelle jottai ja sitte anto passin takasi ja sano (anteeksi, en ossaa oikein kirjottaa nuita): pasaalusta. Minä ajattelin, että minä se oon niin kansainvälinen tyyppi, että minä se vastaan sen omalla kielellä ja sanon, että spasiiba. Aukasin suun ... ja mitä tuli ulos: "Papiska!" Vielä hymyillen, etten varmastikkaa näytä siltä, että oisin tyly ja venäläisvastainen. Sen naisen naama venähti ja minulla tuli kiire pois siitä luukulta. Kävelin väärästä luukusta, koska minulla ei oo tullattavvaa, oisin saanu mennä sen piipparin ohi... menin sen läpi. (Tuo on muuten aika ylleistä minulle, että aivot sannoo toista ja suu toista. Monesti kaupan kassalla aion sannoa, että moi. Mutta meenki aivan sekasi ku se myyjä sannooki että hei. Pari kertaa oon sanonu että;: Mei. Kerran aikoin sannoa terve, myyjä sano hei. Minä sannoin Herve. Oon kuulema joskus laulanukki lasten laulua... en ite muista mittää siitä. Ja elekää kysykö, miksi minä mietin, mitä minä sanon kaupan kassalla. Normaalit mennee vaan ja sannoo jottai)

Päästiin sitte jatkamaan matkaa, aikamme etittiin rahanvaihto paikkaa. Nohevana vaihtoin kaikki rahani, jotka lompuukissa oli, rupliksi,,, ei ois tarvinu. mulla menny ku 2000 ruplaa,,, noin. Siitä sitte kauppaan ostamaan ne Keke Rosberg lasit. En sitte hoksannu kahtoa ku ne ostin, että niissei ollu toista nokkatyynyä. Mutta nyt on valakeat kakkulat... jotka on kierot. 

Siitä mentiinki sitte syömään. Rusburgerissa pistäyttiin syömässä hampurilaiset. Ukko kokeneena Kostamuksen kävijänä (käyny kerran iliman minua) sano, että: " Tuolla puhu englanniksi.." Selvä, minä kerran sen kielen taidan, minä puhun. "tuu juu spiik inglish" " litöl" sitte tutkin niitä annoksia ja se annos jonka tahtoin oli numerolta 130. "Ai teik van handred thööti burger" sen naisen silimissä näky miten alako ressi kasvamaan... Jumalauta suomalainen lihava akka tullee tänne ja haluaa satakolomekymmentä hampurilaista. ylitöiksi mennee... Sitte se rääkäsi: "VAN HANDREDTHÖÖTI"  Sitte minä päätin siirtyä viittomakieleen. Oonhan jo aikasemminki keksiny omia venäjänkielisiä sanoja, niin miksen siis keksisi omia viittomakielisiä sanoja. En puhunu loppumatkasta ennää mittää kellekkää. Testasin minä rajalla uuestaan, että hymmyileekö ne sielä takasi. Niin nyt oli joku poika, joka hymmyili. Tosin se sano jottai sille vierusloossissa olevalle ja kahto minnnua. Minä siltiki hymmyilin takasi. Perhana, kerranki hymmyillään. 

Voin lähteä uuestaanki, mutta sitte otan tutun sikäläisen naisen oppaaksi.