Mulla hoitajana hirveästi ärsyttää kaikki mielensäpahottajat, jotka vaahtoaa sosiaalisessa mediassa vanhusten huonosta hoiosta. Ne käy kerran tai pari kahtomassa jottai omaista taaai jonku kaverin omaista, joka on jossai hoitokodissa tai sairaalassa. Ne huomaa jonku epäkohan, esim. tyhjentämättömän roskasankon, vettää siitä jumalattoman hernekeitto purkin nokkaasa. Menevät kottiin ja kirjottaa facebookin mielensäpahoittaja osastolle sydäntäraastavan kirjotuksen vanhustenhoion tilasta Suomessa. Sitte siihen kommentoi sata muuta mielensäpahoittajaa ja lumipalloefekti on taattu. Aina on joku jolla samankaltaisia kokemuksia, kuinka heiänki mummon huoneessa haisi. Taaai, kuinka heiän huonokuntonen vanhus on kottiutettu liian aikasi. taaai kuinka kamalan kamalaa on heiän kohtelu. 

Ajatelkaapa järellä. Jos vanhuksia on vaikkapa 34 siinä osastolla ja hoitajia on vuorossa 6. Kuinka supernainen/-mies täytyy sen hoitajan olla. Tosiasia on se, että minä henk.koht tiiän, ku ollaan saatu tehtyä aamupesut, ihmiset on kuiviteltu, ne on käyny suihkussa (meillä päin ihmiset pääsee suihkuun joka viikko. joskus jopa kaksiki kertaa tai kolomekki...)  voin huokasta ja kahtoa taakseni ja  ihailla kättenijäläkiä. Ja ku oikein tarkasti kuuntelee, niin kuulee sen, että sen homman saisi alottaa uuestaan samontein. Hoitaja ei kättesäjäläkiä kovin useasti nää. Tai jos näkkee, se on siinä vaiheessa ku laittaa peiton takasi päälle ja mennee seuraavaan huoneeseen. 

Hoitajan ammatti on kutsumusammatti. Siihen vaikuttaa paljo halu auttaa ja tehä jottai tähellistä tässä maalimassa. Välistä minä mietin, miksi minä sinne meen. Miksi minä meen sinne "pakottammaan" ihmisiä liikkeelle. Sängyssä makkaamalla kukkaa ei parane. Kunto ei nouse levähtelemällä. Ihminen laitostuu aika äkkiä, Ja toisinaan tuntuu, että toiset laitostuu herkemmin. Herkemmin laitostuvat ei oo koskaa kotikuntosia, ku kotipäivä koittaa. Jotkut vanhukset ei oo ees mukavia, ei tietenkää, koska ne on ihmisiä siinä nähen mitä ne hoitajatki. Minua esim. on lyöty turpaan minua on haukuttu ihotauvin takia kuppa-arpiseksi lehmäksi. Minä mietin välillä, miksi minua saa haukkua ja lyyä. Joskus jopa ihan uskomattomia syytöksiä tullu omaisten taholta. Miksi minä tännäänki vääntäyn töihin? Jos hoitajan ammatti on kutsumusammatti, kuinka masokisti minä oikeasti oon? Tiiän, kutsumusammatti ja tättärää siitä sulle maksetaan,,, roposia. Sillon tietää tehneesä työnsä hyvin, ku mistää ei kuulu pallautetta. Se harva kerta ku kiitos kuuluu, ajattelen minä kyynisenä ihmisenä, että mikä koira tähän on hauattuna. Sitte meen kottiin ja luen netistä mielensä jonku pahottaneen jostai. Hoitajia/hoitoa voi ja saa moittia julukisesti, mutta hoitajalla on arveluttavaa alakaa sitä kommentoimaan taai puolustaa muutenkaa ihteään, koska koskaa ei tiiä millon se lipsahtaa sen rajan yli, että kohta ollaanki hämmeenlinnassa mattoja kutomassa. 

Oisko ressittömämpää olla tehtaalla pyörittelemässä barbielle päätä paikolleen. Kuinka paljo sillon tympäsisi lukkea mielensäpahoittaja ryhmää, ku pikku sirpan frozen nukella oliki Kenin pää?

Tiiän, että on paikkoja, jossa hoitotyö on jotenki retuperällä syystä tai toisesta. Mutta koska minä en saa ylleistää kaikkia ommaisia potilaita tai muita. niin minä oletan, ettei kaikkia hoitajiakkaa ylleistetä huonoiksi. On loistavia hoitajia ja on keskivertohoitajia ja on huonojaki hoitajia. Miksei oisi, koska meitä on monta, ja me kaikki ollaan vaan ihmisiä. 

Tiiän, että asioihin pittää puuttua sillon ku asioihin pittää puuttua. Mutta suurimmaksi osaksi nämä ei oo roskista tyhjennetty jutut vaan on inhimillisiä erehyksiä. Yhäki oon sitä mieltä, että se pissanen vaippa on parempi siellä roskiksessa, mitä housussa. Antakaa ihmiset rakkaat vähä armoa. Käykää useammin kahtomassa omaisianne, tuttavianne ja kaikkeanne. käyttäkää niitä ulukona... ku harvemmin hoitajat ehtii. Ja tehkää ite itellenne päätökset, miten haluatte ite vanhuutenne viettää. Siihen on oikeus. 

Ja tiiän, että tämä on vaan itsekäs paatostus kirjotus. Katson, että oon oikeutettu joskus tähänki. Hämmeenlinnassa tavataan!