se poikaystävä ei ole haavemaaliman kaltainen täydellinen poikaveri, vaan sillä pittää olla kepuli, koska ei se voi mennä niinku elokuvissa ees haavemaalimassa. Se on kuitenki selevä, että polliisihan se on. Ihan selevästi... ja Kuopiosta. Koska olenhan minä jo sille teitti ilimotuksen kirjottanu, NIIIIIIIN se sitte vastaa siihen ja niin me aletaan sen kanssa styylaamaan. Ja koska minä asun vielä täällä kaukana, enkä kuopiossa.

Meiän ensimmäinen kriisi on tämä välimatka.  Se juoksee sillä aikaa kukasta kukkaan, ku se oottelee minua ja sillä tuntuu toivottomalta tämä välimatka. Kuitenkaan se ei kerro mulle, että se sutinoi siellä ja täällä. Vaan luppailee ja antaa uskoa ja niin.

Se on mielikuvitusmielikuvituksessaan kuvitellu minut loistavaksi tyypiksi, kauniiksi ja hyvän hajuseksi. Se oottaa innolla, että millon minä muutan Kuopioon. Minä muutan sinne ja se on intopiukalla kuopion torilla oottamassa neilikka rinnassa. Minä pungerran paikalle hieltä haisevana meikittömänä tuulihousut/elämääsuuremmat toppahousut suhisten navettatakissani.  Ja sen takia se kokee "lievän"pettymyksen. Mutta koska se on fiksu ihminen, se ajattellee, että ei ulukonäöllä oo merkitystä ja niin. JA niin se antaa olla niinki pikkuset seikat ku hillittömän ylipainon ja ihotauvin. 

Me käyään rehveillä ja se muuttuu päivä päivältä enempi vaisuksi ja se ei siltikää ilikeä sannoa mittää. Nooo otan sitte puhheeksi asian, ja se sannoo, että hällä täytyy nyt vähä miettiä, ku hällä on tässä vähä kaikkea ja ei tämä nyt sattunu oikeaan aikaan ja hänellä on vielä tekemistä oman entisen elämän kanssa ja blaa blaa blaa. Että voiaanko nyt mennä vaan hittaammin ja otetaan vähä aikalissää ja ei tämä siltikää tunnu oikein miltää ja voi voi. Sitte se sannoo, että hän kuitenki tykkää enempi semmosista... ööö ööö ööö tummatukkasista, 180 cm pitkistä ja hirveän laihoista ja akateemisesti koulutetuista. Mutta ei Outi sinussa oo mittää vikkaa, tämä johtuu vaan minusta. Sinä oot oikeasti tosi hyvä tyyppi.

vittu.