Minusta on tuntunut jo kauan, että minulta on viety kaikki. Minä oon niin epäonnistunu kaikessa. Elämä lipuu ohi ja minä vaan haukon taustalla henkeä. 

Pitkän aikaa, oon miettiny katkerana sitä, etten saa omia lapsia. Minä niin pitkään, kun muistan oon halunnut olla äiti. Vaan ei. Olen yrittämällä yrittänyt, käynyt tutkimuksissa, jotka jäi kesken koska.... En ole kunnollinen nainen, koska minä en saa lapsia. Mutta, jos ihan totta puhutaan, en ole edes varma itsekään, olisiko minusta aiemmin ollutkaan äitiksi, koska oisin mennyt samaa juonta, mitä äitini teki. En oisi osannut katkasta sitä kierrettä. 

Minun munat ei toimi normaalisti, minä en ilmeisesti ovuloi oikein. Minä oon niin huono, etten osaa olla edes luonnoltani normaali, vaan minun munasolut on popcornia. SIlti on kohtalon ivaa, että minä mensturoin, ku sarjamurhaaja. Minun värkit on niin  turhat ja onnettomat, ettei niistä oo ku vuotamaan. 

Mulle ei kannata alkaa sanomaan, että ethän sinä voi nuin ajatella, et sinä voi vielä voi tietää. VOIN. Minä voin. 

Minä täytän ensivuonna 40. En halua olla 40 v ensisynnyttäjä, joka on jo itessään aikapommi. Minun lastenteon juna meni jo. 

Minä oon saanut olla äitipuoli 6 ihanalle lapselle, joista osa oli jo toki aikuisia, Minä oon saanut kokea sen, kuinka haasteellista on saada adhd lapsi alas katon rajasta, koska iskä ei ollutkaan antanut lääkettä, vaan oli uskonut, mitä lapsonen sanoo. Minä oon saanut vääntää rautalangasta, kuinka en voi viedä autolla kouluun, koska minulla ei ole autoa. Olen saanut kokea palasen sitä, mitä on laittaa adhd lapset rinkiin tekemään läksyjä. Olen SAANUT käyttää lapsia Rukalla laskettelemassa, OLEN SAANUT hakea, viiä ja tuua. Olen SAANUT motkottaa teinari Einarille. Oon saanut 6 ihanaa varalasta. Se, mikä minua harmittaa, minulla ei enää nuorempiin ole mitään suhdetta, koska lopetin suhteeni mieheen, joka kohteli minua huonosti ja teki minusta semmoisen, jota en todellakaan halua olla. Anteeksi olen saanut pyytää näitten lasten äidiltä, joka on aivan mahtava ihminen ja niin vahva ja viisas nainen. Olen pyytänyt anteeksi myös vanhimmilta lapsilta. Ja joo, oon herkkä,,, jos tulevat teinarieinarit tulee pyytämään kaupassa, että ostatko tuon, niin ostan. 

Minulla on ikävä niitä lapsia, ei sitä miestä.

Muistan, kuinka nuorimmainen, jolla vieläkin on iso osa minun ( lässynlässyn) sydäntä, itki, kun kerroin, että minä muutan pois. Muistan myös, kuinka tämä minun lellilapsi nimitti minut kakkosäidiksi, että hän ihan ääneen pohti, kuinka hänellä on kaksi äitiä. Se tuntui ja tuntuu vieläkin ihan kauhean hyvältä.

Olen äärimmäisen onnellinen, että exmiehen exvaimo,exmiehen sisko perheineen, exmiehen tyttäret, joita nään aika usein, vielä tervehtii. Ja meillä on loistava ystävyys.  Ja olen maailman onnellisin ihminen, että yksi tyttöistä aikoo nimittää minut lapsensa mummopuoleksi. Eli ei tässä niin huonosti käynytkään.

Oon saanut kuitenkin aikapaljon elämältä, vaikka se on ottanutkin. Minulla on loistava harrastus, joka vie aikaa, mutta minä niin nautin näyttelemisestä. Teatteri ja näytteleminen on minulle tärkeää. Koen olevani hyvä siinä, ja saan tehdä sitä vielä loistavassa seurassa.

Jos en olisi ottanut henkisesti turpiini eksämieheltä , minulla ei olisi kokemusta äitiydestä, edes näin leikkiäitinä olemisesta. 

Ja jos minulle ei olisi tapahtunut, mitä minulle on tapahtunut , olisinko minä minä? Ymmärtäsinkö minä asioita samallatavalla? Olisinko yhtä kiltti, olisinko yhtä luova. Olisinko minä minä?

Mennyttä ei voi muuttaa, mutta sitä ei todellakaan kannata unohtaa. Suurin kysymys onkin, haluaisinko edes muuttaa mitään, sitten kuitenkaan?

Katkeruuteen ei kannata jäädä makaamaan, koska se syö vaan itseä. Anteeksi antaminen on monimutkainen juttu. Omasta mielestä olen antanut anteeksi, mutta unohtaa en halua, koska en halua enää toistaa samoja virheitä uudelleen ja uudelleen. 

Tottakai, olen vihainen omalla tavallani. Mutta olisiko outoa, jos en olisi vihainen? Opissa me olemme täällä maailmalla. Mutta miten mistään oppia, jos hyväksyy kaiken ja antaa olla. Omanarvon tunto on kuitenkin se, mikä meillä pitäisi kaikilla saada olla. Tulla kohdelluksi siten, mikä meidän arvo on. Oltiin me elämässä tehty sitten mitä.

Minun kirjotukset menee ihan missä tahansa järjestyksessä. Kirjotan siitä, mikä milloinkin tuntuu siltä. Palaan jälkiin, joita elämä minuun on jättänyt, myöhemmin. Tällä hetkellä, minulla on hyvä olla. LIFE IS GOOD!

.