Oon koko elämäni suojellu jotakuta. Enimmäkseen äitiä ja veljeäni Anttia. Molemmat on nyt Taivaankodissa, jossa heillä on paremmat oltavat. En usko helvettiin, koska olisi epäreilua, että ihmiset, jotka jo käy omaa helvettiä elinaikanaan joutuisi helvettiin omien tekojen takia, joita kantaneet elämänsä ajan. Monimutkaisia asioita, tiiän, ei ole mustavalkoisia juttuja.

Veljeni kuoli huumeiden yliannostukseen. Hän teki elämässään paljon virheitä. Hän jopa tappoi ihmisen. En koskaa ajatellu isoveljeäni pelottavana tappajana, joka tulee vielä ja tappaa kaikki. Ajattelin ja ajattelen yhäkin, että veljeni oli tavallaan uhri, niin kuin minäkin. En tosin tykkää sanasta uhri... En halua ajatella olevani uhri. Haluan ajatella olevani selviytyjä... joskus. Vielä en voi sitä itsestäni sanoa. Mutta... se, että minulla ... siis MINULLA on valta kertoa ja puhua. Minun ei enää tarvi miettiä, tuleeko tämä äitin korville... ja kuinka paljon minun isoveljeni tästä kärsii. 

Muistatko itse millon menetit neitsyyden? kuinka vanha olit? miltä se tuntu?

Minä muistan, olin sillon 4 v. Minut pakotettiin harrastamaan seksiä minun isoveljeni kanssa. Se oli ahdistavaa , nöyryyttävää ja toistuvaa. Minusta silloin tuntui, ettei tässä maailmassa ole niin huonoa, surkeaa ja niin ala-arvoista ihmistä, jolle saa tehdä niin, muita kun minä ja veljeni.  

Muistan, että eräs kerta, kun olimme pakotettuina leipomossa. ,, ohi kulki AIkuinen, joka ei puuttunut. Hän näki kyllä kaiken, mutta ei puuttunut, Ei tullu huutamaan, että "penikat vaatteet päälle" ja eikä kertonu meiän äitille,,, ainakaa minun tietääkseni, Minun ajatus on vaan, ettei kukaan puuttunu. Meille saa tehä mitä vaan, koska me ollaan huonompaa sakkia ja meitä saa kohella miten sattuun. Meitä saatiin riisuttaa alasti pihalla ja hakata nokkosilla. Meitä saatiin kiusata, meitä saatiin nöyryyttää. Meistä saatiin puhua kaikkea. Minä oon pitkän aikaa hävennyt omaa sukunimeä, koska se on ollut haukkumasana. Nykyään en pelkää omaa nimeä, tosin kavahdan aina kun se sanotaan, mutta opettelen olemaan ylpeä siitä. 

Tämän takia veljeni kärsi... tai oli yksi syy, miksi veljeni kärsi. Meidän perhe on kokenut niin paljon, joita tulen avaamaan vielä lisää. Miksikö? Koska mä voin. Ja nyt on minun vuoro.