KESÄ 2020:

Nyt on sairasloma takana, edessä hutera kokeilu töitä taas. Ylpeyttäni en mene enää entiseen työpaikkaan, enkä oikeasti edes halua. Tarkoitus oli, että menen työkokeiluun, mutta Koronan pahanen pilasi sen mahdollisuuden. 

Ensin tuli kamala paniikki,että mitä sitten, sairausloma loppuu, työkokeiluun ei voi mennä, koska koulut on kiinni. Kaikki on etänä ja suljettu. Pohdin hetken, että voisin tietenkin jatkaa sairauslomaa ja ootella mitä tapahtuu, mutta mieli huutaa jo tekemistä,, muutakin ku virkkaamista ja tverkkaamista, jonka opettelua tosissaan jo suunnittelin. Joo, lupaan kaikille, etten sitä tee. Vaikka voisi olla aika pirunmoisen hyvää alaselän jumppaa. Ja pakarat tykkäisi....

TALVI 2020:

Ja tästäkin aloituksesta on kulunut jo jonku aikaa. Sitä sitten, että muutin Ouluun, hommasin uuden työn ja minut vakinaistettiinkin jo meleko nopeasti. Nyt höllöttelen yksityisellä ja rallattelen isommissa ympyröissä. Harhakuva oli, että nyt se elämä sitten muuttuukin radikaalisti ihan erilaiseksi ja TODELLAKIN paljon paremmaksi. 

Tosiasiassa ainut asia, mikä muuttu, on ympäristö. Samallalailla kulen töissä ja tuun kottiin nukkumaan. Teen paljon iltavuoroa, jonka takia minun elämä oikeasti onki nukkumista ja töitä. Yhäkin rakastan pitkiä aamu-unia. Ei ole tullu minusta vieläkää normaalia ihmistä, joka ennen iltavuoroa kuuraa katot, silittää verhot ja leipoo 73:lle lähimmäiselle pullaa. Minä nukun ja raahaun töihin. Hivenen pelottavalta alakanu tuntumaan tämä haaveilun lissääntyminen taas. JA tämä, että minä todellakin väliajat vain nukun.

Minusta on ollu mahtavaa olla ympäristössä, jossa minua ei tunneta. Minun taustoja ei tunneta. Ihmiset ei määrittele minua siitä, kenen lapsi olen ja mitä kuka teki ja millon. Minusta joko tykätään minuna, tai minusta ei tykätä minuna. 

Minulla on helpompi hengittää. 

Jossai vaiheessa tuli semmonen olo, että kyllä minä haluan kertoa minun taustoista. En sen takia, että saisin sympatiaa tai pääsisin pätemään, vaan sen takia, että minä olen minä.

Yhteen väliin ajattelin, etten voi olla ylpeä siitä, mistä oon tullu, mitä oon kokenu ym. Mutta enenevissämäärin minä olen ylypeä minun taustasta, kokemuksista ja minun elämästä. Jos en oisi tuota elämää elänyt, en minä olisi minä.