Edessä on hautajaiset ihmiselle, joka on eronnut kirkosta, joka ainakin päissään oli hyvin ateistinen. Minä mietinkin, että miten me voiaan mennä tietyn rituaalin mukkaan, jos se vainaja itseei siihen uskonut. Onko se siunaaminen ja se hiekalla ristin teko, vain meille, jotka sinnikkäästi maksaa sitä kirkollisveroa suurinpiirtein vaan sen takia, ku se kuuluu tehä ja me ollaan siihen totuttu. Vaikka ei ite välttämättä siihen uskoon uskottasi, mitä se valta usko uskoo.  Veisataan mahtipontisia virsiä, jotka mennee niin korkealle, jonka laulamiseen ei pysty ku vanhojen suomalaisten elokuvien naisnäyttelijät.

Tutkiskelin sitte, että periaatteessa siunaamista ei tarvi tehä, sikäli mikäli se vainaja on eläessään sanonu, että ei mittää semmosta tarvi. MUTTA miten se sitte tapahtuu? Porukka kokkoontuu kuopan ympärille, lapioi umpeen ja polttaa tupakin ja lähtee. Se on minusta jotenki karun olosta. Vaan nyt ei ookkaa kyse minusta. 

Hautajaisiin osallistuu myös muslimi, jonka usko ei "salli" laulamista hautajaisissa. Ihmiskuvia ei sallita, koska ainoa, jonka kuvaa palvotaan on Allah, Jumala. Islamin uskon hautajaiset on koruttomat, haudalla rukoillaan, niinkuin meilläkin. Mutta silti. entä jos se vainaja ei uskonu?

Uskon, että Enomatti siltiki, vaikka oliki sanonu,että hänen hautajaiset on, että nakataan kuoppaan ja sillä siisti, hän silti on sen ikäpoloven ihminen, joka tottumuksesta tekkee, niinku aina on tehty ja haluaa ne veisuut ja hiekkaristit ja muistamiset. Ainaki äitin hautajaisissa Enomatti veisasi hyvinki hartaasti. 

Mutta miten toimii ihmiset, jotka kukkaa ei kuulu kirkkoon. Miten ateistit hoitaa tämän osion ihmisen elämässä? google vastasi, että arkun päälle voi muistotilaisuuden aikana laittaa peiton. Miksi? Eihän se sielu enää siinä arkussa ole. Minun mielestä sielu lähtee veneestä sillon, ku elämä loppuu.  Mutta en löydä tietoa siitä, miten toimitaan, kun kaikki on ateisteja. Mennäänkö sittenki vanhan kaavan mukkaan. Ihan vaan varmuuen vuoksi?

Toisaalta, veljeni Antti ei kuulunu kirkkoon, silti hänet siunattiin, eikä Antti oo sen jäläkeen tullut kummittelemaan. Joskus toivoisin, että tulisi kummittelemaan.

Minä en usko, että se vainaja, usko se vaikka pottuun, suuttuu siitä, siunataanko se sinne hautaan, vai lauletaanko me makareenaa. Siinä hetkenä, kun elämä loppuu, sielu tietää kaiken, mitä me ei täällä tiietä. Sillä ei oo ennää maallisia murheita. Eikä sillä oo sitä nokkaa, mihin sitä hernettä vettää. Sille on se ja sama piirretäänkö me se risti ja lauletaanko me virsi. Sielu on täyttäny sen tehtävän, mitä se on maanpäälle tullu tekemään. Sen huoli ennää on mennä sinne ns. pääjehun luokse kehityskeskusteluun miettimään, oppiko mitään ja täyttikö tehtävänsä. 

Mutta MIKSI se on se hautajaisrituaali se pakollinen? onko se pakollinen? kertokaa.