Tapasin parivuotta sitte miehen, jonka kanssa päätin sitte alakaa tätä elämää elämää ja oli oikein nohevat ajatukset lapsista ja koirista ja punasista tuvista ja tralalaa. Päätettiin mennä kihloihin eräänä lauantelina  kellosepän kiinni mentyä. Rahan tarpeessa myyjä kuitenni kävi oven avvaamassa ja rinkulat löyettiin. Meni vuosi ja sitte löyettiin ihtemme kirkossa tärisemässä papin eessä. Äiti käski ottaa kukkapuskan, joka hakkasi minua leukaan, sulho unohti hengittää ja oli melekein pyörtyä. Papin aameneen päästiin ja minustaki tuli sitte eräänlainen vesieläin. (ossaan esitellä ihteni englanniksi ja venäjäksi... ;D) Ja tiiän myös sukunimen tarkottavan myös erästä naisen osaa.

Hyvinki tietosena omasta iästä ja isannuksen iästä, päätettiin alakaa heti tekemään jäläkikasvua.. mutta meni eka vuosi, eikä mittää, hysteerisenä naisena menin oitis vaatimaan lapsettomuustutkimuksia ja selityksiä. Tietenki ne sano, kokkeilkaa vielä vuosi. Kokkeiltiin ja eiiii tulosta. Satunnaisia toivon herättäjiä, kun lukkee kooklesta vauva sivuja, jossa melkeinpä hiustenväriki luetaan raskausoireeksi, olen oitis omasta mielestä ehottomasti raskaana. Monen monen monen pettymyksen jäläkeen nosti päätään NAISEUENTONTTU,tuo katala tonttu, joka keittelee omatekosta, assuu minun kohussa, ei muista tehä työtäsä, mikä on kiskoa naruista, että munasarjoista lentelisi pallukoita. Välistä taas kiskoo turhanki ussein Joskus se tekkee pirruutta.Tällä hetkellä se lienee sammuneen, ku ei oo viskonu pallukoita, eli ei ole taivas revenny, eikä ole poissa kaikki entinen. Siltikää ei oo luola versoamassa uutta vesaa kuitenkaan... olen tekstannut. 

Neuvolan hyvä haltija kuitenkin houkutteli minut minun pahimman painajaisen luokse, lääkäriin, jonka uskoin sanovan "vooooi akka laihuta ja lopeta se tupakinpoltto".Tämä lääkäri on mulle aina ollu kamala mörkö, jonka eessä en oisi halunnu "pirtinoviani aukasta". Edeltävällä viikolla kuitenki olin jo psyykannu ihteni, että tupakit on pahasta ja maistuu pahalle ja on kuvottavia. ja tsädäm lopetin sen... tai tauotin sen. Nyt oon ollu siis tupakitta melekeen kaksi viikkoa. Menin käsi täristen hamuten nikotiinipurkkaa, jota ei ollut, lekurin vastaanotolle, ja hyvä ku en itkeny ku tämä hyvä haltija selitti tälle lekurille minun tilannetta, mistä olin hyvin onnellinen, koska en ite oisi niin hyvin sitä saanu sanoiksi... ite oisin tokassu rekkamiesmäisesti (joskus tosin tuntuu, että ne on hienosanasempia ne rekkamiehet, mitä minä) että "v*'ttu ei toimi, anna jottai." mutta tämä haltija sannoo lauseen, joka "kuukausi tullee pettymys." Minä hyvättä en itke!!!! Seurasi kaikenmaaliman tohinaa ja ikävää ronkkimista... (uuuu ja sen mörkölääkärin seurana ollu naislääkäri oli vaivaantuneempi ku minä... )mutta sain lähetteen Ouluun. täällä ei sanottu, että laihtua pitäs...nooo mainihti se, että Oulussa voivat mainita painosta. Minä oon välliinputtoaja, liian lihava hoitoihin, liian laiha lihavuusleikkaukseen. Kumman teen? Alanko laihuttammaan epätoivosesti ja kittuuttamalla, vai alanko syömään? Voi veljet, että siinä minä oon hyvä! Syömisessä! 

Mutta päätin kuitenki tehä vaikeaksi minulle, alan laihuttammaan. Suuta soukemmalle ja töppöstä toisen etteen. Tästä alakaa Outi vastaan Naiseuentonttu!