Mennee muuan päivä ja minä alan jo unohtammaan koko känniviestin, joka mennee näin "Moi. mit teet. Minä vaab halusing sanoa että sinä oot niiiiiin psksa ku et muka minusta tykkää... ite oot alkoholisti!" kunnes tullee viesti jossa se sannoo ettei oo ehtiny vastaamaan ku sillä tässä kamalasti kaikkea töitä ja niin. Sitte se sannoo, että on huomannu että oon laihtunu (koska oon sen aikataulut ottanu selevää ja aina muka sammaan aikaan lenkillä) ja niin ja haluaisi nyt sitte jonku kumman takia tavata. ja voitasko olla silleen niinku kavereita, eikä muistella pahalla. Minä luppaan olla kavereita, mutta luppaan myös olla sallaa katkera kaikesta. Mutta lapasena meen sen kanssa kahville ja kaikkea mihin se sitte taas muka ajjauttaa... ja miten päin. Sitte se siitä hilijokseen taas surahtaa käyntiin epätoivonen romanssi mielikuvitusmiehen kanssa ja minä oon alussa niiiiiiin muka eppäileväinen ja yritän takkoa päähäni järkeä, ettei se lämmitetty velli kummene ja kuitenki se sitte kohta sannoo taas että en oo yhäkää akateemisesti koulutettu jne. Mutta suljen jären äänen ja annan mennä ja kohta taas tullee tuupaan niin että helisee, vaan ei se auta, ku kerranki on joku muka hyvä ja niin soma olevinnaan.