Luin aikasempia kirjotuksia, joissa käsittelin menneisyyttä. Olo oli niinku olisi lukenu omia päiväkirjoja. Osittain myötähäpeää ja osittain laitto miettimään nykyhetkeä. 

Kirjotuksissa painottu tosi paljo se, etten halua mennä Mattienon luokse kyllään, en halua nähä sitä. Enkä todellakaan antaa anteeksi. Tulee se hetki, kun Matteno kuolee, oon minä heti vetämässä marttyyrinviittaa harteille, että miksi ei kukka Matista välittäny. Minä oon itkemässä monen naisen eessä Matin kohtaloa. Monet varmasti ajattelee, että se on todella tekopyhää.  Koskaan ei tiiä, miten mitäki asiaa ottaa. Aikonaan mietin, että kuolispa Antti ja äiti jäis henkiin. Nyt 4 vuoden jälkeen oon hyvilläni, että äiti kuoli ensin. Antin kuolema oli pelastus Antin elämälle. Matin kuolema oli pelastus Matin elämälle. Äitin kuolema oli pelastus äitin elämälle.

Nyt ku tässä sohvalla istun ja pohdin asioita, oon pirun ylpeä itestäni, isosiskostani ja pikkuveljestäni, miten me ollaan vielä tässä. 

Oon ylpeä itestäni, etten oo antanu periksi, en oo luovuttanu, enkä aio luovuttaa. Itsemurhahan ei oo luovuttamista. Se on pisteen laittamista. Se on sen elämän piste, joka on kirjotettu niin tapahtuvaksi. 

Kuolema ei oo pelättävä asia, se tulee meille kaikille. Oon miettiny, että tämä elämä, meidän ainoa on elettävä niin, ettei tarvi jäähä kuoreksi  hukkuneena omaan mieleen ja kehoon. Toisten armoille. Jos niittenkään, koska hoitajapula on jo nyt! Elää elämänsä niinku haluaa, juo punaviinia  Arttu Wiskarin Tässäkö tää oli soiden kuulokkeissa. Juo kaljaa kahtoen nykytanssia Teemalta. Tai harrastaa villiä ja nautinnollista seksiä mukavan miehen kanssa.  Käy töissä, nauraa, nukkuu, syö ja nauttii. Elämä on tässä. Elämä on nyt. Elämä ei ole eilen, se on menny jo. Jos siitä jää painolastia, tutustu siihen ja tee siitä voima. Elämä ei ole huomenna, koska sitä ei vielä oo. Nyt on se hetki.

Tabuja ei ole. Kaikelle voi nauraa. Ja opettellee hyvät sosiaaliset taidot, maalaisjären ja sen, että kaikille ei voi sanoa kaikkea. Onni on löytää ihmisiä, joitten kanssa nauraa karmeimmillekin asioille, iliman, että ne pitää minua hullumpana, mitä alussa.

Oon 40 v. Minulla on työ ja siisti koti (kofka ifmifen pitää olla fiifti) , minulla on hyviä ystäviä, minulla on hyvä rakastaja. ja mikä tärkein, minulla on minun perhe.

LOPULTAKIN MINULLA ON KAIKKI HYVIN.