Minä alakuvuonna harrastin nettideittailua. Mulla oli profiili tuolla netin syövereissä. Yhen miehen kanssa sitte äityin ihan kunnolla juttelemmaan. Se oli oikein puhelias ja huumorintajunen. Harrasti kaikenlaista karaokesta taistelulajeihin. Opiskellu joskus hierojaksi ja jne. Ja ei välittäny siitä, että minä oon roimasti leveämpi kuljetus ja että mulla on ihotauti (no joo, ei oo kukkaa moitiinu aikasemmin, että kyllä muuten, muttaku tuo tauti...). Sovittiin sitte treffit, että se tullee minun luona käymään kylässä.

Se tuli ja se puhu ihan kamalasti, ja oli semmosen levottoman olonen. Minä ajattelin, että sillä jännittää ihan mahottomasti, mikä tieten ihan normaalia. Se oli allerginen koirille, mutta kuulema ei niin paljo, että se haittaisi. Se alako pärskimään ihan kamalasti ja minä kyselin, että eikö sillä oo allergialääkkeitä. Ei kuulema oo kehannu hakkea apteekista. No minä sitte soittelemmaan kaikki tutut läpi, että onko kellää allergialääkettä, että tuo pahahenki tukehtuu tuohon. Saatiin sitä lääkettä ja ajeltiin sitte kylillä ... ja se puhu. Minä kyssyin, että onko se aina niin kova puhumaan "oon minä, mutta nyt piti olla kaks tuntia puhumatta, ku tänne tulin, niin mulla on paljo puhuttavvaa kertyny." Minä luulin, että se oli vitsi.

Tultiin minun luokse ja se lääke autto, että se rauhottu se sen höpötys. Se kerto, että hällä on autossa hierontapöytä, nyrkkeilysäkki ja sukset. Nyrkkeilysäkkiä se minulle kauppasi, en ostanu. 

Se jäi sitte yöksi. Aamulla puhe alako uuestaan, se puhu ja puhu ja puhu ja puhu. Minä jo käskin sen olla hilijaa, ku minä tykkään aamulla hilijasuuesta. "jaa sinet oo aamuihminenminäoonaamuihminen... outi outi outi outi outi ,,,, täälläon kamalasti nuita mäkiä meillä ei oo ku aakeetalaakeeta ja kerran menin merelle hiihtämään ja pakko oli hiihtää koko reitti, ku ei voi kääntyä kesken takasi" "miksei voi... jos ei kehtaa hiihtää, niin kääntyy takasi" "ei voi. ei sitä vaan voi" "outi sinä tarvit ihmisen joka sannoo sinulle että rauhotu rauhotu rauhotu" "outi, minä ossaan laulaa, outi, saanko laulaa sinulle?" "Et" (mikkää maalimassa oo niin vaivaannuttavaa, ku se että joku laulaa juuri sinulle!) "No, minä laulan sitte minun päässä, minulla on päässä monta laulua päällekkäin!" mitä... sitte se laulu kuitenki alako pursuammaan yli ja se kuluki perässä ja sitä sanatonta hyrinää alako vuotamaan. Sitte se otti laukustasa pienen rasian, jossa oli pillereitä... minä kyssyin, että mitä lääkkeitä nuo on: "aamulääkkeet," ,," jooo vaan mitä lääkkeitä" "Deprakine" MITÄ!!!!!! "OUTI, sinä ku oot hoitaja, niin sinähän voit pistää minulle ens kuussa piikin, niin minä säästän vähä rahhaa" "PIIKIN?" "niin, ku mulla pittää kerran kuussa käyä pistämässä piikin" MIIIITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ???? "ööö ... miksi sinulla pittää käyä piikillä ja syyä nuita lääkkeitä" "mulla on kaksisuuntanen mielialahäiriö ja narsistinen persoonallisuushäiriö, minä tiiän ku minä oon maniassa. ossaan minä sen sannoa... ossaan minä sen sannoa. laala laaaala laaala laaala" Sitte menin vessaan ja ootin, että se ilimottaa lähteväsä pois. 

IKINÄ EN ENNÄÄ NETTITEITTAILE, EN IKINÄ! ENKÄ EES TEITTAILE!!! EN!